Yleinen

Aloitin astangajoogan alkeiskurssilla elokuussa 2014, reilut viisi vuotta sitten. Harjoittelu on muuttanut paljon elämässäni. Se ei ollut ihan rakkautta ensi silmäyksellä, mutta laji on niin kiinnostava ja kiehtova, että olin pian koukussa. Astanga on vaativaa, ja jo perusliikkeissä mennään pää alaspäin: alaspäin katsovassa koirassa, prasarita paschimottanasana A:ssa, B:ssä, C:ssä ja D:ssä sekä parsvottanasanassa. Aluksi kärsin huimauksesta ja lihakseni kipeytyivät, ja kyllä ne kipeytyvät välillä vieläkin! Hengitystekniikan opettelu oli sekin haastavaa – se, että ei hengitä liian voimakkaasti/nopeasti/hitaasti, vaan itsellesi oikeaan tahtiin ja oikealla voimakkuudella. 

Muut tuntuivat osaavan todella paljon ja itse hädin tuskin muistin asanoiden järjestystä.

Alkeismysorekurssin kävin keväällä 2015 ja pikkuhiljaa sen jälkeen uskaltauduin mysoretunneille, joilla harjoitusta tehdään omaan tahtiin. Tämä oli jännittävää aikaa, sillä kynnys mysoreen osallistumisesta oli korkea: muut tuntuivat osaavan todella paljon ja itse hädin tuskin muistin asanoiden järjestystä. Noin parin vuoden harjoittelun jälkeen, kun keho oli notkistunut ja voimistunut, ja hengitys tuli ennemminkin automaattiseksi, alkoi harjoitus tuntua nautinnolliselta. Ja tässä vaiheessa harjoituksesta tuli melkein päivittäistä ja matolle on vaan ”pakko” päästä. 

Syksyllä 2017 sain harjoiteltavakseni kaikki asanat ykkössarjasta, yoga chikitsasta. Silloin koko harjoituksen tekeminen kerralla tuntui vielä raskaalta, mutta palkitsevalta. Keho tuntui voimistuvan jokaisesta harjoituksesta. Astangassa on hienoa huomata, kun saa uuden asanan niin usein se on alkuun pelottava ja vaikea, mutta joskus hyvinkin nopeasti keho tottuu siihen. Asana muuttuu omaksi ja pelot poistuvat. Olen todella usein ylittänyt itseni ja sen, mihin ennen kuvittelin pystyväni.

Vaikeina hetkinä harjoitus on kuin rukous.

Joogassa ei käydä kilpailuissa, vaan se on ”kilpailua” itsensä kanssa. Tänään voin tehdä paremmin kuin eilen, mutta tarvittaessa tulee osata olla tarpeeksi lempeä sekä armollinen ja hyväksyä se, missä juuri tällä hetkellä mennään. Jooga, hengitys ja tasaisesti etenevät liikkeet hiljentävät mielen. Matolla keskitytään. Vaikeina hetkinä harjoitus on kuin rukous, ja saatan omistaa harjoittelukerran esimerkiksi vanhemmilleni, tyttärelleni, ystävilleni. Elämän myrskyissä astangaharjoitus on jotain pysyvää, turva.

Keväällä 2018 harjoitukseni muuttui, kun sain ensimmäiset asanat kakkossarjasta, nadi sodhanasta. Kakkossarjan kerrotaan puhdistavan energiakanavia. Siinä missä ykkössarjan eteentaivutukset rauhoittavat, kakkossarjan voimakkaat taaksetaivutukset energisoivat. Yöuneni vähenivät, monenlaiset muistot ja tunteet tulivat pintaan ”jostakin”.  Palasin useita kertoja tekemään ykkössarjaa vain rauhoittaakseni tunteitani. Osa taaksetaivutuksista tuntui pelottavilta, ja niitä olenkin harjoitellut hitaasti vaihe vaiheelta. Eräs ihana opettaja sanoi minulle, että kun on sydän auki taivaaseen asti niin ei ole mitään pelättävää. Se kannattelee. 

Joskus taaksetaivutusten jälkeen olen huomannut, kuinka kyyneleet tulevat loppurentoutuksessa. Uskon, että ne johtuvat kiitollisuudesta, itsensä ylittämisestä, luottamuksesta. Rakastan tätä harjoitusta. Se on tehnyt 39-vuotiaasta kehostani terveen, kivuttoman, notkean ja vahvan. Kuten Gregor Maehle kirjassaan Ashtanga Yoga − The Intermediate Series: Anatomy & Mythology sanoo: päivittäinen harjoittelu syventää elämänlaatua niin paljon, ettei yksinkertaisesti enää tahtoisi elää kehossa, joka ei kävisi läpi tällaista joogista harjoittelua. Joogamatkani siis jatkuu.

Share

Aloitin astangajoogan kevättalvella 2004 Frank Kappaksen kurssilla. Sitä ennen olin käynyt Anne Nuotion alkeis- ja jatkokurssin, mutta välissä en ollut harjoitellut lainkaan. 18-vuotiaana olin harrastanut vähän hathajoogaa. Siitä mieleeni oli jäänyt täydellinen hengitys, jota olin käyttänyt vuosien varrella eri tilanteissa.

Astangajooga tuntui heti omalta. Tunsin kuinka veri alkoi virrata sormenpäissä asti aurinkotervehdyksiä tehdessäni. Se oli myös haastavaa: kurssiviikonloppuina täytyi ottaa tosi pitkät päikkärit, että jaksoi jatkaa päivää normaalisti. Vuosien varrella olen oppinut tuntemaan omat rajani ja kunnioittamaan kehoani.

Parasta astangassa on se, että "koreografia" ei vaihdu ja aina pääsee mukaan. Harjoitus kulkee mukana kaikkialle, missä vain on maton verran tilaa. Asanoissa ollaan yleensä viiden hengityksen ajan, joka sopii minun temperamentille. Vinyasa, ujjaihengitys, bandhat ja dristhit luovat harjoitukseen sellaisen tilan, jossa levotonkin mieli voi rauhoittua. Uusissa ja vanhoissa asanoissa riittää aina työtä ja haastetta. Niska ja hartiat pysyvät kunnossa silloin, kun tulee harjoiteltua säännöllisesti.

Alkuvuosina olen leikillisesti sanottuna ollut "astangauskovainen". Astangajooga kerta kaikkiaan kohensi oloani niin paljon. Ystäväni ja sukulaiseni huomasivat kuinka ryhtini parani ja olemukseeni tuli uutta voimaa. Alkoholi, joka ei ole koskaan ollut ongelma muutenkaan, jäi minimiin ja vitsailin, että valkoviinin näkeminenkin tuntui menevän päähän. Nykyisin jooga on osa elämääni, ja arvostan myös kaikkia muita joogalajeja. Kun käy kokeilemassa jotain muuta lajia, saa omaan harjoitukseen uutta syvyyttä. Kuntosaliharjoitus minulla kulkee joogan rinnalla: siihenkin olen saanut mukaan saman meditatiivisyyden kuin joogassa.

Meidän joogasali ihmisineen on hyvin oleellinen osa harjoitusta. Siitä on muodostunut melkein toinen koti. Vaikka muuten en muita joogeja tapaisikaan, jutut pukuhuoneessa jatkuvat siitä, mihin ne viimeksi jäivät. Silloin kun vielä tuli matkusteltua, oli hauskaa käydä eri saleilla lomamatkojen aikana. Kerran kävin Lontoossa eräällä salilla, joka sijaitsi kerrostalon alakerrassa useammassa huoneessa, ja siellä joogamatot olivat aivan vieri vieressä. Milanossa puolestaan oli ohjaajana Houtskarista tuttu Lino Mielen avustajana toiminut rouva, jonka kanssa halailtiin tervehdykset sydäntä lämmittävään tyyliin. Pariisissa valitsin kauniin salin käyntini kohteeksi, ja siellä oli odottamassa hauska yllätys! Opettajana oli Sami Mälkiä tuuraamassa paikan opettajaa, joka oli käymässä Intiassa. Ensimmäinen kerta kesäretriitissä Houtskarissa oli vapauttava: tunsin olevani pikkutyttö kesäleirillä vailla huolen häivää.

Elämä on jatkuvassa muutoksen tilassa. Jooga auttaa maadoittumaan ja sillä on tietysti myös iso henkinen merkitys filosofioineen. On hyvä pitää kiinni traditiosta, mutta "uudet" tuulet sopivassa määrin ovat myös tervetulleita. Esimerkiksi pranayama tuntuu tosi hyvältä, kun vain saa aloitettua sen tekemisen.

Kiitos kaikille opettajille, ohjaajille ja kanssajoogeille! Shanti!
Elina Ulkuniemi

Share

Virpillä on aina ollut lämmin suhde ja pitkä historia Oulun astangajoogakoulussa. Hän on käynyt opettamassa Oulussa jo heti salin perustamisesta lähtien – alussa useamman kerran vuodessa, nykyisin kerran pari vuodessa. Virpin juuret ovat Paltamossa, joten Oulu tuntuu aina kotoisalta paikalta.

Opetettuaan lähes 20 vuotta vastaavana opettajana Helsingin Astangajoogakoulun Annankadun salilla, tuli aika siirtyä eteenpäin. Nykyisin Virpin tunneille pääsee Helsingin Lauttasaaressa Dolife Studiolla (http://drishtionlife.com/fi/dolife-studio/). Sinne olette aina tervetulleita harjoittelemaan, jos matka suuntaa Helsinkiin!

Virpi, Joonas_vk_sarvangasana

Monet palaavat takaisin astangan pariin vuosienkin tauon jälkeen. Silloin on hyvä muistaa aloittaa rauhallisesti ja kehoa kuunnellen. Samoin, jos on toipumassa vammasta tai esim. leikkauksesta. Näistä Virpillä on myös paljon omakohtaista kokemusta. Viiden vuoden aikana leikattiin työtapaturmaisesti revennyt olkapää, umpisuoli ja kaatumisen seurauksena nilkka ja myöhemmin polvi. Leikkauksista toipumisen myötä Virpin oma harjoitus on kokenut kaikenlaisia muutoksia ja myös hänen opetukseensa on tullut monisäikeisyyttä. Aina on huomioitava oppilaan lähtökohdat ja senhetkinen tilanne ja vaatimukset eivät ole kaikille samanlaisia. Kaiken taustalla on aina kuitenkin Sri K Pattabhi Joisin opetukset ja lämmin energia, joista Virpi pääsi nauttimaan useaan otteeseen Intian Mysoressa harjoitellessaan.

VIRPI_UPAVISHTA_DSC08815_JB_small

Astangajoogan lisäksi Virpi on myös Reiki Master ja bioenergiahoitaja ja hän tekee mm. kaukoreikihoitoja. Maaliskuun viikonlopun toinen teematunti perustuukin enemmän näihin opetuksiin kuin astangajoogaan.

Virpin joogatunneille ja hoitoon on mahdollista päästä myös netissä dolife.fi –palvelussa, mistä videoharjoitusten lisäksi voi varata vaikka online-yksityistunnin. Mikään näistä ei kuitenkaan koskaan korvaa opettajan fyysistä läsnäoloa ja kosketusta – siksi kannattaa osallistua kursseille ja opetukseen aina kun se vaan on mahdollista!

Virpi_urdvapadmasana_small

Virpi

Share