Joogapolkuni: Elina

Aloitin astangajoogan kevättalvella 2004 Frank Kappaksen kurssilla. Sitä ennen olin käynyt Anne Nuotion alkeis- ja jatkokurssin, mutta välissä en ollut harjoitellut lainkaan. 18-vuotiaana olin harrastanut vähän hathajoogaa. Siitä mieleeni oli jäänyt täydellinen hengitys, jota olin käyttänyt vuosien varrella eri tilanteissa.

Astangajooga tuntui heti omalta. Tunsin kuinka veri alkoi virrata sormenpäissä asti aurinkotervehdyksiä tehdessäni. Se oli myös haastavaa: kurssiviikonloppuina täytyi ottaa tosi pitkät päikkärit, että jaksoi jatkaa päivää normaalisti. Vuosien varrella olen oppinut tuntemaan omat rajani ja kunnioittamaan kehoani.

Parasta astangassa on se, että "koreografia" ei vaihdu ja aina pääsee mukaan. Harjoitus kulkee mukana kaikkialle, missä vain on maton verran tilaa. Asanoissa ollaan yleensä viiden hengityksen ajan, joka sopii minun temperamentille. Vinyasa, ujjaihengitys, bandhat ja dristhit luovat harjoitukseen sellaisen tilan, jossa levotonkin mieli voi rauhoittua. Uusissa ja vanhoissa asanoissa riittää aina työtä ja haastetta. Niska ja hartiat pysyvät kunnossa silloin, kun tulee harjoiteltua säännöllisesti.

Alkuvuosina olen leikillisesti sanottuna ollut "astangauskovainen". Astangajooga kerta kaikkiaan kohensi oloani niin paljon. Ystäväni ja sukulaiseni huomasivat kuinka ryhtini parani ja olemukseeni tuli uutta voimaa. Alkoholi, joka ei ole koskaan ollut ongelma muutenkaan, jäi minimiin ja vitsailin, että valkoviinin näkeminenkin tuntui menevän päähän. Nykyisin jooga on osa elämääni, ja arvostan myös kaikkia muita joogalajeja. Kun käy kokeilemassa jotain muuta lajia, saa omaan harjoitukseen uutta syvyyttä. Kuntosaliharjoitus minulla kulkee joogan rinnalla: siihenkin olen saanut mukaan saman meditatiivisyyden kuin joogassa.

Meidän joogasali ihmisineen on hyvin oleellinen osa harjoitusta. Siitä on muodostunut melkein toinen koti. Vaikka muuten en muita joogeja tapaisikaan, jutut pukuhuoneessa jatkuvat siitä, mihin ne viimeksi jäivät. Silloin kun vielä tuli matkusteltua, oli hauskaa käydä eri saleilla lomamatkojen aikana. Kerran kävin Lontoossa eräällä salilla, joka sijaitsi kerrostalon alakerrassa useammassa huoneessa, ja siellä joogamatot olivat aivan vieri vieressä. Milanossa puolestaan oli ohjaajana Houtskarista tuttu Lino Mielen avustajana toiminut rouva, jonka kanssa halailtiin tervehdykset sydäntä lämmittävään tyyliin. Pariisissa valitsin kauniin salin käyntini kohteeksi, ja siellä oli odottamassa hauska yllätys! Opettajana oli Sami Mälkiä tuuraamassa paikan opettajaa, joka oli käymässä Intiassa. Ensimmäinen kerta kesäretriitissä Houtskarissa oli vapauttava: tunsin olevani pikkutyttö kesäleirillä vailla huolen häivää.

Elämä on jatkuvassa muutoksen tilassa. Jooga auttaa maadoittumaan ja sillä on tietysti myös iso henkinen merkitys filosofioineen. On hyvä pitää kiinni traditiosta, mutta "uudet" tuulet sopivassa määrin ovat myös tervetulleita. Esimerkiksi pranayama tuntuu tosi hyvältä, kun vain saa aloitettua sen tekemisen.

Kiitos kaikille opettajille, ohjaajille ja kanssajoogeille! Shanti!
Elina Ulkuniemi

Share